Artikla selkokielellä
Tekijänoikeus ei tällä hetkellä kata muutaman sanan mittaisia uutispätkiä. Tämän vuoksi Facebookin käyttäjät voivat jakaa uutislinkkejä, joista Facebook näyttää muutaman lauseen esikatselun.
Direktiiviehdotuksen artiklan 11 mukaan lehtijulkaisujen kustantajilla, kuten esimerkiksi Helsingin Sanomia ja Metro-lehteä julkaisevalla Sanoma Media Finlandilla olisi oikeus periä internetin palveluntarjoajilta maksu, kun ne julkaisevat lyhennelmällä ("snippet") varustettuja linkkejä kustantajien tuottamiin artikkeleihin. Direktiivin tähtäimessä ovat uutislinkkejä tarjoavat some-jätit kuten Facebook ja Twitter, sekä uutispalvelut kuten Google News ja Ampparit.
Nykytila
Uutiset leviävät netissä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa linkkeinä, joiden yhteydessä on lyhyt kooste, eli snippet uutisesta, tähän tapaan: 
Toinen yhä suositumpi tapa etsiä ja löytää itseä kiinnostavia uutisia internetistä ovat monesta eri lähteestä uutisia keräävät uutispalvelut. Näiden palveluiden idea on se, että ne kokoavat päivän uutiset yhdelle sivustolle ja tekevät uutisista lyhyet koosteet. Tällaisia palveluita ovat mm. Ampparit ja Google News (Google News ei tällä hetkellä toimi Suomessa).
EU-tuomioistuin on tuomioissaan katsonut, että tällainen uutisiin ja toisille nettisivuille linkittäminen on laillista ja internetin perusajatuksen - vapaan tiedon levityksen ja tiedon yhteenlinkityksen - mukaista.
Tällä hetkellä hyperlinkit ja lyhennelmän (snippet) kanssa julkaistut linkit eivät saa tekijänoikeudellista suojaa. Itse uutisartikkelit sen sijaan saavat siinä missä mikä tahansa muukin riittävän itsenäinen ja omaperäinen kirjallinen teos.
Mihin lain muutoksella pyritään - Ongelmana "arvokuilu" kustantajien ja internetpalveluntarjoajien saaman hyödyn välillä
Lehtikustantajat ovat kokeneet, että ne eivät ole saaneet asianmukaista korvausta sisältöjensä digitaalisesta hyödyntämisestä. Lehtikustantajat katsovat toisaalta some-palveluiden hyötyvän heidän tuottamastaan sisällöstä ilman, että he saavat siitä asianmukaista korvausta ja toisaalta, että uutispalvelut kuten Google News ja Ampparit ohjaavat kävijäliikennettä pois niiden omilta sivuilta, jolloin lehtikustantajilta jäävät mainostulot saamatta.
Kävijäliikenne lehtikustantajien omilla sivuilla on arvokasta, sillä lehtikustantajien digitaaliset palvelut elävät usein mainosrahoituksella. Kustantaja saa sitä enemmän tuloja, mitä useammalle kävijälle se pääsee näyttämään mainoksia. Jos käyttäjä kuitenkin käyttää uutispalvelua, hän voi silmäillä päivän uutiset kerralla, eikä välttämättä koskaan tule lehtikustantajan sivuille. Tällöin lehtikustantajalta jäävät mainosrahat saamatta uutispalvelun viedessä kävijät ja mainostulot.
Some-palvelut kuten Facebook ja Twitter puolestaan voivat hyvinkin lisätä kävijäliikennettä kustantajan omilla sivuilla, mutta lehtikustantajat ovat kokeneet some-palveluiden hyöytyvän nykykäytännöstä vielä lehtikustantajiakin enemmän ja suhteettoman paljon verrattuna kustantajien saamaan hyötyyn. Lehtikustantajien mielestä siis se, että heidän sisältöjään jaetaan Facebookissa tuo enemmän euroja Facebookin kuin heidän kassaan.
Näistä kahdesta rinnakkaisesta ja osin ristiriitaisesta ilmiöstä käytetään nimitystä "arvokuilu". Ehdotetun artikla 11 tarkoitus on korjata tämä ongelma ja pakottaa some-alustat ja uutispalvelut maksamaan lisenssimaksuja lehtikustantajien tuottamasta sisällöstä tai, jos uutispalvelut kieltäytyvät maksamasta lisenssimaksuja, ohjata kävijävirrat - ja siten mainostulot - takaisin lehtikustantajien omille sivuille.
Johtaako lakimuutos tavoiteltuun lopputulokseen? - Uhkana amerikkalaisyhtiöiden kapina
Artiklan 11 vastustajat pelkäävät sen käytännön vaikutuksen olevan - ennemmin kuin että lehtikustantajat saisivat vastinetta investoinneilleen ja tuottamalleen sisällölle, että some- ja uutispalvelut lakkaavat kokonaan julkaisemasta lyhennelmällä varustettuja linkkejä. Tämä pelko perustuu sille ajatukselle, että lehtikustantajat tarvitsevat lopulta enemmän some- ja uutispalveluita kuin ne lehtikustantajia.
Esimerkiksi some-palvelut, kuten Facebook ja Twitter voisivat päättää olla hankkimatta lisenssiä lyhennelmällä varustettujen linkkien näyttämiseen ja vain lopettaa niiden käytön. Tällöin lehtikustantajat kärsisivät itse, sillä oletettavaa on, että tämän seurauksena kävijäliikenne niiden omilla sivuilla vähenisi.
Yhtä lailla sen sijaan, että Google ryhtyisi maksamaan lehtikustantajille lisenssimaksuja, Google voisi aivan hyvin vain lopettaa News-palvelunsa.
Espanjassa kokeiltiin vastaavanlaista lakia kuin artikla 11 vuonna 2014. Sen seurauksena Google News joutui sulkemaan palvelun Espanjassa, mikä johti siihen, että etenkin pienet espanjalaiset lehtikustantajat kärsivät, kun kävijämäärät niiden sivuilla laskivat.
On olemassa vaara, että artikla ampuu lehtikustantajia omaan nilkkaan: jos some- ja uutispalvelut päättävät jatkaa palvelunsa tarjoamista ilman lyhennelmiin hankittavaa lisenssiä, kävijäliikenne eurooppalaisten lehtikustantajien sivuilla vähenee. Seurauksena saattaa lisäksi olla se, että yhdysvaltalaisten ja muiden kuin eurooppalaisten lehtikustantajien asema internetissä paranee ja korostuu, kun some- ja uutispalvelut siirtyvät suosimaan lisenssimaksuista vapaita sisältöjä.
Sivullisuhrit - Internetin käyttäjät, some, pienet kustantajat
Artikla 11:n tarkoitus on sinänsä hyvä ennen kaikkea silloin, jos kustantajille tarkoitetut lisätulot valuvat osaltaan myös itse juttujen kirjoittajille, eli journalisteille. Europarlamentti onkin ehdottanut artiklaan lisäystä, jonka mukaan journalisteille tulisi taata kohtuullinen osuus uuden säännön myötä saatavista lisätuloista. Pelkällä lainsäädännöllisellä kirjauksella on kuitenkin vaikea taata, että näin todella tapahtuu.
Artiklalla olisi todennäköisesti suuri vaikutus tavallisiin internetin käyttäjiin. Uutisten jakaminen sosiaalisessa mediassa voi jopa lakata kokonaan ja vaikka näin ei kävisi on joka tapauksessa todennäköistä, että jaettavat linkit köyhtyvät, kun niiden yhteydessä näytettävää tekstiä pitää lyhentää ja kuva poistaa. Uutisten jakaminen somessa siis vaikeutuisi ja tiedonsaanti heikkenisi.
Tiedonsaantia heikentää sekin, jos uutispalvelut kuten Ampparit ja Google News päättävät lopettaa tai joutuvat lopettamaan toimintansa tai muuttamaan sen maksulliseksi. Tästä kärsivät ensimmäisinä näiden palveluiden käyttäjät.
Jos uutispalveluiden toimintaa rajoitetaan, kärsijöinä ovat myös pienet kustantajat, joiden näkyvyys internetissä vähenee. Näin kävisi etenkin jos europarlamentin ehdotus menee läpi, sillä europarlamentti haluaisi nimenomaisesti kieltää sopimukset, joilla pienet kustantajat voisivat lisensoida sisältönsä pelkkää hakukonenäkyvyyttä vastaan. Pienetkin kustantajat siis pakotettaisiin perimään - tai yrittämään periä - lisenssimaksuja linkeistä heidän uutisiin, halusivatpa he tai eivät. Tämä on omiaan vääristämään kilpailua suurien lehtikustantajien eduksi.
Näitä uhkia on mahdollisesti pyritty minimoimaan artiklaan ehdotetulla poikkeuksella, jonka mukaan yksityishenkilöt saisivat edelleen linkata uutisia. On kuitenkin epäselvää, miten tämä oikeus suhtautuu esimerkiksi some-palveluiden velvollisuuteen maksaa linkeistä. Toisin sanoen ovatko Facebook ja Twitter vapautettuja maksuista siksi, että niiden käyttäjät ovat yksityishenkilöitä? Ja jos eivät niin miten EU aikoo varmistaa, että yksityishenkilöt saavat edelleen jakaa uutisia näillä alustoilla, eli pakottaa Facebookin ja Twitterin maksamaan linkeistä, jos nämä eivät halua. Entä jos some-palvelut päättävät vain lopettaa linkkien näyttämisen? Voivatko some-palvelut muuttua jopa maksullisiksi, jotta lehtikustantajien lisenssimaksut saadaan katettua?
Lisäksi artiklaan on ehdotettu poikkeuksena sitä, että pelkän linkin julkaiseminen vain muutaman saatesanan kanssa olisi jatkossakin sallittu ilman eri maksua. Direktiivi ei kuitenkaan kerro, kuinka paljon on muutama saatesana. Selvältä vaikuttaa, että "muutama saatasana" ei pitäne sisällään sitä pientä uutiseen liittyvää kuvaa, jonka nykyään olemme tottuneet näkemään linkatun uutisen yhteydessä.
Lakimuutoksen vastustajat ovat esittäneet artiklan johtavan valeuutisten entistä suurempaan levinnäisyyteen ja näkyvyyteen. Huolenaihe perustuu sille melko loogiselle olettamukselle, että valeuutisia levittävät tahot eivät halua rajoittaa valeuutistensa leviämistä perimällä niistä maksuja, vaan päinvastoin haluavat niiden leviävän mahdollisimman viraaleiksi. Tällöin lisenssimaksuja perivien luotettavien toimijoiden uutiset hukkuvat entistä pahemmin maksuttomina leviävien valeuutisten tulvaan.
Yhteenveto
Artikla 11:n tarkoitus on hyvä - demokraattinen yhteiskuntamme perustuu vapaaseen tiedonvälitykseen joka pystyy maksamaan sen tekijöille korvauksen. Komissio ei ole kuitenkaan harkinnut esitystään loppuun asti. Artikla uhkaa rajoittaa tarpeettomasti vapaata internetiä ja on epävarmaa johtaako se toivottuun “reilumpaan” tulonjakoon uutispalveluiden ja lehtikustantajien välillä, journalisteista puhumattakaan.
Mahdollinen seuraus on, että uutispalvelut lopettavat toimintansa Euroopassa kokonaan. Tällä olisi vakavat seuraukset myös lehtikustantajille itselleen.
Lopputuloksena voi siis hyvin olla tilanne, jossa kaikki, niin lehtikustantajat, tavalliset internetin käyttäjät kuin uutispalvelutkin häviävät.
ODOTETUT VAIKUTUKSET
Lehtikustantajille
On mahdollista, että lehtikustantajat, lähinnä suuret, saavat lisenssituloja uutisiin linkkaavilta internet-toimijoilta, mutta vain jos toimijat päättävät jatkaa kuvan ja lyhennelmän sisältävien linkkien tarjoamista.
On olemassa myös riski, että toimijat yksinkertaisesti lopettavat uutispalveluiden ja koosteiden julkaisemisen, tai toimintansa EU:ssa kokonaan, jolloin lisätuloa ei tule.
Pienet kustantajat todennäköisesti kärsivät, sillä oletettavaa on, että some-jättejä kiinnostavat lähinnä sopimukset suurten lehtikustantajien kanssa. Pienet kustantajat hyötyisivät jo pelkästä kävijäliikenteestä ilman lisenssitulojakin. Europarlamentti haluaisi ehdotuksessaan kuitenkin nimenomaisesti kieltää sopimukset, joilla pieni lehtikustantaja voisi myöntää lisenssin sisältöönsä linkkaamiseen pelkää hakukone-/uutispalvelunäkyvyyttä vastaan.
Some-jätit valitsevat tällöin näyttävänsä pieniltä kustantajilta vain lisenssivapaan "muutaman sanan" linkin. Tällaiset linkit häviävät näkyvyydessä auttamatta enemmän tietoa ja kuvia sisältäville linkeille, jolloin pienten kustantajien näkyvyys internetissä ja sitä kautta liikenne niiden sivuilla vähenee entisestään.
Journalisteille
Voi olla, että journalistit saavat mahdollisia lisätuloja, mutta tälle on edellytyksenä ensinnäkin se, että uutis- ja some-palvelut päättävät maksaa linkeistä, ja toisekseen se, että lehtikustantajat päättävät maksaa näin saatuja lisätuloja journalisteille. Europarlamentti haluaisi kirjata vaatimuksen lisätulojen vyöryttämisestä journalisteille direktiiviin, mutta takeita ehdotuksen läpimenosta - taikka läpi mennessäänkin lisätulojen maksamisen käytännön toteutuksesta ja valvonnasta - ei ole.
Uudet oikeudet lehtikustantajille tuovat epäselvyyksiä Suomessa vakiintuneisiin toimittajien ja lehtikustantajien välisiin sopimussuhteisiin. On pelätty, että jos journalisti ei ole myynyt yksinoikeutta lehtijuttuunsa alkuperäiselle lehtijulkaisijalle, journalistin saattaa olla vaikea myydä työtään muille, jos toisen ostajan pitää pelätä ensijulkaisijan taholta tulevia lisenssimaksuvaatimuksia.
Uutisista koosteita tekeville palveluille, kuten Google News ja Ampparit
Artikla tarkoittaisi joko
a) lisäkustannuksia uutiskoosteista maksettavista lisenssimaksuista,
b) palvelun huonontamista, eli käytännössä linkkien ja niihin liittyvien saatesanojen lyhentämistä, tai
c) palveluiden toiminnan lopettamista Euroopassa kokonaan, eli eurooppalaisten käyttäjien blokkaamista.
Sosiaalisen median palveluille kuten Facebook ja Twitter
Joutuvat joko maksamaan lisenssejä lehtikustantajille niistä uutiskoosteista, joita käyttäjät linkkaavat tai joutuvat blokkaamaan uutislinkkaukset kokonaan.
Mikäli some-palvelut valitsevat uutislinkkien blokkauksen, ne saattavat varmuuden vuoksi blokata myös ne direktiivin mukaan sallitut linkkaukset, jotka sisältävät vain muutaman sanan uutisesta, koska ne eivät uskalla ottaa riskiä siitä, kuinka monta sanaa vielä menee direktiivin asettamaan “muutaman sanan” piiriin.
Internetin käyttäjille
Internetin avoimuus, tiedon löytäminen itseä kiinnostavista uutisista ja sananvapaus kärsivät.
Uutisia - ainakaan muutamaa sanaa pidemmällä koosteella varustettuna - ei enää voi jakaa Facebookissa ja muissa some-palveluissa.
Eri kustantajien uutisista ei enää saa yleiskatsausta yhdellä silmäyksellä.
Hakutulosten laatu heikkenisi. Hakukoneiden olisi päätettävä voivatko ne näyttää sisältökatkelmia sivuista hakutulosten yhteydessä. Riskinä hakukoneille olisi korvausvastuu hakutulosten sisältämistä otsikoista ja kustantajien oikeuksien suojaamasta sisällöstä.
Ratkaisuehdotus
On olemassa vaara, että artikla 11 ampuu lehtikustantajia omaan nilkkaan. Mikäli kuitenkin lehtikustantajille halutaan luoda uusi oikeus, tulisi varmistaa, että kustantajat voivat itse päättää, mitä oikeudellaan tekevät.
Erityisen ongelmallisena voidaan pitää europarlamentin kantaa, jonka mukaan lehtikustantajien tulee saada asianmukainen korvaus, mutta asianmukaisena korvauksena ei voida pitää pelkästään hakukonenäkyvyyttä. Lehtikustantajat toisin sanoen pakotetaan vaatimaan rahallista korvausta, halusivat ne sitä tai eivät. Erityisen vahingollista tämä voi olla pienemmille kustantajille, joille pelkkä hakukone- tai uutispalvelunäkyvyys olisi hyväksi liiketoiminnalle.
Kuitenkin myös isommille kustantajille valinnanvapauden salliminen olisi eduksi. Voidaan esimerkiksi ajatella sellaista järjestelmää, jossa kustantajien oikeuksia valvomaan perustetaan yhteishallinnointiorganisaatio, jolle yksittäiset kustantajat voivat ilmoittaa, haluavatko he tehdä lisensointisopimuksia vai antaa sisältönsä käyttöön näkyvyyttä vastaan. Näin valta valita pysyisi kustantajilla itsellään.
