Artikla selkokielellä
Urheilutapahtuman järjestäjä saa yksinoikeuden urheilutapahtuman kuvaamiseen ja tallenteen, eli kuvan tai videon esittämiseen. Oikeus koskee yhtälailla veikkausliigaa kuin nappulajalkapalloa.
Ilman tapahtuman järjestäjän lupaa tapahtuva pelin kuvaaminen ja kuvan tai videon lataaminen verkkoon olisi tekijänoikeusloukkaus.
Nykytila - Tekijänoikeus ei ulotu urheiluun
Tekijänoikeus ei ulotu urheiluun.
Urheilutapahtuman seuraaminen paikan päällä - maksutta tai maksua vastaan - tapahtuman kuvaaminen ja tapahtumassa otettujen kuvien ja videoiden jakaminen internetissä ja sosiaalisessa mediassa on tällä hetkellä vapaata. Voit siis ottaa katsomossa selfien kenttä taustalla tai kuvata videon lapsesi junnufutispelistä ja jakaa sen ystävillesi Facebookissa, Instagramissa tai Snapchatissa.
Katsojan oikeuksia voidaan rajoittaa lähinnä silloin, kun tapahtumaan on maksullinen pääsy. Tapahtuman järjestäjä voi tällöin edellyttää katsojan sitoutuvan tiettyyn käyttäytymiseen lippunsa vastineeksi - esimerkiksi "vastineeksi pääsystä tapahtumaan pitäydyt kuvaamasta sitä" . Tällaisen ehdon rikkominen on sopimusrikkomus, mutta kuvaaja ei riko tekijänoikeuksia.
Samanlaisiin “lipunmyyntiehtoihin” perustuu tällä hetkellä myös urheilutapahtumien televisiointi. Urheiluseuralla ei ole velvollisuutta päästää mediayhtiötä omistamalleen ja hallitsemalleen stadionille - Manchester United ja Oulun Kärpät voivat aivan hyvin ilmoittaa mediayhtiöille, että tänne ei ole asiaa.
Käytännössä ne eivät näin tietenkään tee, vaan sopimusta ja siihen liittyvää maksua vastaan tapahtuman järjestäjä päästää mediayhtiön paikan päälle, antaa asentaa kamerat ja asettaa kameramiehet ympäri kenttää sekä lähettää tapahtuman televisioihin ympäri maailmaa. Siinä missä tavallinen katsoja maksaa lipustaan joitain kymppejä tai satasia, mediayhtiö voi maksaa omasta “lipustaan” kymmeniä tai satoja miljoonia.
Tapahtuman järjestäjät ja mediayhtiöt taas voivat myydä kuvaamaansa materiaalia edelleen eri maihin. Tämä tekijänoikeudesta riippumaton sopimusjärjestely on mahdollistanut toimivat markkinat, joilla esimerkiksi olympialaisten TV-oikeudet liikkuvat miljardeissa euroissa.
Mihin sporttikiellolla pyritään? - Parlamentti: Ongelmana vedonlyöntiyhtiöt
Alkuperäisestä (EU:n komission tekemästä) direktiiviehdotuksesta sporttikieltoa ei löydy. Se ilmestyi monen yllätykseksi viime hetkillä europarlamentin vastaehdotukseen. Perusteluja muutokselle ei löydy direktiivistä tai muualtakaan.
Parlamentin viestintäosasto selitti lainmuutostarvetta. Syyksi parlamentti kertoi vedonlyöntiyhtiöt, jotka ovat ryhtyneet tarjoamaan omia livelähetyksiä urheilutapahtumista houkutellakseen kävijöitä sivuilleen. Nämä livelähetykset eli striimit ovat käyttäjälle edullisempia (käyttäjän tarvitsee yleensä vain pelata muutama euro vedonlyöntiyhtiön palvelussa päästäkseen katsomaan striimiä) kuin perinteiset maksu-TV -kanavat (joille urheilutapahtuman järjestäjä on myynyt televisiointioikeudet) ja ohjaavat näin penkkiurheilijoita pois palveluista, joista urheilutapahtumien järjestäjät saavat tuloja.
Lakimuutoksen tavoitteena on siis antaa urheilutapahtumien järjestäjille enemmän suojaa tuotteensa, eli urheilutapahtuman, asiatonta hyödyntämistä vastaan.
Päästäänkö lakimuutoksella tavoiteltuun lopputulokseen? - Tekijänoikeudellinen sääntely on väärä tapa
On epäselvää, miten vedonlyöntiyhtiöiden toiminta - livestriimien tarjoaminen - on ylipäätään mahdollista. Nehän eivät ole hankkineet televisiointioikeuksia ja toisaalta urheilutapahtuman järjestäjän pitäisi voida helposti kieltää tapahtumassaan kuvaaminen niiltä, jotka eivät ole hankkineet siihen oikeuksia.
Internet on kuitenkin edelleen pullollaan myös selvästi luvattomia, virallisista TV-lähetyksistä ripattuja striimejä. "Rippaaminen" tarkoittaa virallisen TV-lähetyksen tallentamista ja samanaikaista lähettämistä internetissä niin, että muut käyttäjät pääsevät seuraamaan normaalisti maksumuurin takana olevaa lähetystä reaaliaikaisesti ja maksutta. Tällainen toiminta on nykyäänkin luvatonta. Edelleen levittäminen rikkoo televisioyhtiön oikeuksia, mutta ei urheilutapahtuman järjestäjän. Ehdotettu artikla 12a muuttaisi tilannetta siten, että mediayhtiön lisäksi myös urheilutapahtuman järjestäjä voisi puuttua luvattomaan striimaamiseen.
On myös mahdollista, että lakimuutoksen taustalla ei lopulta olekaan vedonlyöntiyhtiöiden livelähetykset, vaan vedonlyöntitoiminta yleensä. Vedonlyönti on urheiluun kiinteästi liittyvä liiketoiminnan muoto, jossa liikkuu isot rahat. Tällä hetkellä urheilutapahtumien järjestäjät eivät kuitenkaan pääse osingoille vedonlyönnin valtavista rahavirroista, vaikka juuri heidän “tuotteensa” on vedonlyönnin keskiössä.
EU:n komission vuonna 2014 teettämän tutkimuksen mukaan yksi ratkaisu olisi tehdä urheiluvedonlyönnin tarjoamisesta luvanvaraista. Tämä lupa olisi saatava urheilutapahtuman järjestäjältä. Käytännössä siis esimerkiksi jalkapalloseura Real Madrid voisi itse päättää, saisiko vedonlyöntiyhtiö tarjota vedonlyöntiä juuri heidän otteluistaan. Mikäli vedonlyöntiyhtiö haluisi tarjota kyseisen seuran ottelun vedonlyöntikohteeksi, tulisi yhtiön siis saada siitä seuralta lupa. Seura myöntäisi luvan - rahaa vastaan.
Mikä lieneekään lakimuutoksen todellinen tarkoitus, on valittu keino väärä. Tekijänoikeuden tarkoitus on suojata luovan työn tekijää: muusikkoa, kuvanveistäjää, näyttämötaiteilijaa ja kirjailijaa. Samalla logiikalla tekijänoikeuden tulisi suojata - jos jotakuta - niin urheilijaa. Urheilun ei kuitenkaan ole katsottu ansaitsevan tekijänoikeussuojaa, sillä sitä harrastetaan tyypillisesti tiukkojen sääntöjen puitteissa näiden sääntöjen jättäessä vain vähän tilaa luoville valinnoille.
Sporttikielto heijastelee samaa suuntausta kuin tekijänoikeusdirektiivi muutoinkin esimerkiksi ehdotetussa 11 ariklassa eli "linkkiverossa". Suojaa ehdotetaan siinä lystin maksajille: lehtikustantajille tai urheilutapahtumien järjestäjille, itse luovan työn tekijän eli journalistin tai urheilijan sijaan. Vaarana on, että suuri yleisö kunnioitus tekijänoikeutta kohtaan rapaantuu EU:n laajentaessa suojaa yhä uusille aloille ja tekijänoikeuden suojatessa yhä enemmän pääomaa luovan työn sijaan.
Katsomokuvaaminen ja kuvien jakaminen, juniori- ja amatööriurheilu
Entä kieltääkö direktiivi katsomokuvaamisen?
Europarlamentin lehdistövastaava kiirehti vakuuttamaan, että lakimuutoksella ei ole tarkoitus estää yksittäisiä ihmisiä kuvaamasta urheilutapahtumia. Nykymuodossaan lakimuutos tarkoittaisi katsomokuvaamisen kieltoa myös yksityishenkilöille. Kielto koskisi myös muita kuin ammattilaisurheilutapahtumia, kuten juniori- ja amatööriurheilua. Oman tai lapsen joukkueen kuvaaminen kisatapahtumissa ja kuvien jakaminen omassa tai seuran sosiaalisen median syötteessä muuttuisi lähtökohtaisesti kielletyksi.
Lakimuutoksen jälkeen urheilutapahtuman järjestäjä voi antaa luvan katsomokuvaamiseen. Mitään takeita ei kuitenkaan ole, että urheilutapahtumien järjestäjät näin tekisivät. Katsomokuvaamisen pysyminen sallittuna voi olla europarlamentin tarkoitus, mutta onko sen urheilutapahtumien järjestäjien tarkoitus?
Vain tulevaisuus näyttää millaiseksi käytäntö muotoutuu. Varmaa ei ole sekään, tuleeko uusi urheilutapahtumien järjestäjien suojaa koskeva artikla lopulliseen direktiiviin.
Selvää on joka tapauksessa se, että ehdotettu oikeus lisää oikeudellista byrokratiaa sinne, missä sitä ei kaivata, eli juniori- ja amatööriurheiluun. Mikäli tällainen oikeus haluttaisiin myöntää, tulisi se ehdottomasti valmistella huolellisemmin niin, että se ottaisi asianmukaisesti huomioon myös muut urheilun muodot kuin urheilun rahaeliitin.
Ehdotetun suojan tarpeellisuutta voidaan kuitenkin pitää myös ammattilaisurheilun näkökulmasta kyseenalaisena. Euroopan suosituin urheilusarja, jalkapallon Englannin Valioliiga myi aiemmin tänä vuonna otteluidensa televisiointioikeudet vuosiksi 2019-2022 4,64 miljardilla punnalla, eli noin 5,15 miljardilla eurolla.
Ratkaisuehdotus
Sporttikieltoa koskeva säännös lisättiin direktiiviehdotukseen ilmeisen kiireellä ja viime tingassa. Ilmeisesti tästä syystä sporttikiellon tarpeellisuudesta ja mahdollisista vaikutuksista ei löydy virallisia perusteluja tai arvioita.
Sporttikiellon tarpeellisuudelle on hankala löytää perusteluja. Jos ongelma on vedonlyöntiyhtiöiden luvattomasti kuvaamat ja lähettämät striimit, niin uusi oikeus ei käytännössä toisi urheilutapahtumien järjestäjille mitään mitä niillä ei jo ole, koska tapahtumanjärjestäjät voivat jo nyt kieltää kuvaamisen muilta kuin siihen luvan hankkineilta - ja siitä maksaneilta - mediayhtiöiltä.
Jos ongelma on virallisista maksu-TV -lähetyksistä ripatut striimit, niin silloinkaan uusi urheilutapahtuman järjestäjille myönnettävä tekijänoikeus ei käytännössä juuri muuttaisi nykytilaa, sillä urheilutapahtumia lähettävät mediayhtiöt voivat jo nyt puuttua - ja puuttuvatkin - luvattomaan striimaamiseen. Ehdotetun sporttikiellon myötä urheilutapahtumien järjestäjät voisivat toki itsekin puuttua verkossa ilmeneviin väärinkäytöksiin, joten siltä osin heidän asemansa paranisi. Sama lopputulos voidaan kuitenkin saavuttaa jo nyt urheilutapahtuman järjestäjän ja mediayhtiön välisin sopimusjärjestelyin.
On vaikea nähdä, mihin sporttikieltoa tarvittaisiin. Sporttikiellolla olisi useita sivullisuhreja, kuten urheilutapahtumien katsojat, sekä juniori- ja amatööriurheilu.
Koska sporttikiellosta ei ole ilmeistä hyötyä, mutta siitä on lähes varmaa haittaa, sporttikieltoa koskeva artikla 12 a tulisi jättää pois lopullisesta direktiivistä.
